Avaruusseikkailu Mario – Super Mario Galaxy 1 + 2
Kahden vanhan Wii-pelin julkaisu täyden pelin hintaan on herättänyt vahvoja mielipiteitä pelaajakansassa. Super Mario Galaxy 1 + 2 -kokoelmalla Switchille on monen mielestä hieman suolainen hintalappu yli 15 vuotta vanhoista peleistä. Erikseen ostettuna saa maksaa 40€ per peli, joka on helpommin nieltävissä. Päätin ostaa kokoelman, kun kummatkin Galaxyt ovat jääneet pelaamatta (sama pätee oikeastaan koko Wiin katalogiin, pelisivistyksessäni on iso aukko).
No onhan nämä hyviä pelejä. Kirjoittaessa tätä olen päässyt Galaxy 1:n läpi ja Galaxy 2 on vielä pelityksessä.
Kentät, siis galaksit, koostuvat muutamista eri massoista ja taivaankappaleista, jotkut ollen enemmän tai vähemmän planeettamaisia, painovoima onkin Galaxy-sarjan merkittävin elementti. Väliin mahtuu myös perinteisempää tasoloikintaa ilman gravitaatiokikkailuja, mutta planeettojen ympäri pyöriminen on parasta, mitä Galaxy-pelit tarjoavat. Eri power-upeja tulee tietysti seikkailun aikana vastaan ja Yoshillakin pääsee ratsastamaan Galaxy 2:ssa. Galaxy 2:ssa power-upien käyttö ja näiden ympärille rakennetut kentät tuntuvat hiotummilta kuin ensimmäisessä Galaxyssa – yleisesti Galaxy 2 on tuntunut paremmalta pelikokemukselta. Kummassakin pelissä on kumminkin paljon vaihtelua ja eri teemojen määrä galaksien välillä on huikea, lelugalaksista kauhutalogalaksiin.
Liikeohjaus tuo oman lisämausteensa, olihan nämä alunperin Wiille julkaistu. Joy-Conin liikkeentunnistusta käytetään tähtikursorin liikuttamiseen ruudulla ja heiluttamalla ohjainta saa Marion pyörähtämään Crash Bandicootin tapaan. Pelaaja voi painaa myös Y-näppäintä ohjaimen heiluttamisen sijaan, jota itse käytin suurimman osan ajasta, ohjaimen vatkaaminen intensiivisimmissä kohdissa on puuduttavaa. Ohjaimen vatkauksessa tuntuu olevan muutenkin pieni viive ruudulle asti verrattuna ohjaimen näppäimeen. Pidin kursorin toiminnasta yllättävän paljon, star bits-tähtien keräily ja Marion lennättäminen pisteestä pisteeseen toimii hyvin. Pro Controller hoitaa myös hyvin asiansa liikkeenohjauksen kannalta.
Telakan ulkopuolella pelaaminen onkin hieman erilaista. Luonnollisesti Joy-Conien liikkeentunnistus toimii käsikonsolitilassa, mutta kursorin liikutus Switchiä pyöritellessä tuntuu hieman hassulta. Ei siis ideaalein tapa pelata näitä pelejä tai ehkä kyseessä on vain tottumiskysymys, ainakin vihollisten syönti Yoshin kieltä tähtäillessä oli ihan toimivaa. Kosketusnäyttö on myös käytettävissä, mutta näytön naputtelu on liian vaivalloista kesken hyppelemisen, puhumattakaan siitä että joutuu ottamaan käden pois jommasta kummasta Joy-Conista. En voi kuvitella Switch Liten omistajien nauttivan kokemuksesta.
Tarinasta tuskin tarvitsee mitään mainita, Mario-peleistä kun on kyse. Rosalina on kumminkin mainittavan arvoinen hahmo ja mielenkiintoinen lisä Marion hahmokaartiin. Rosalina ohjaa avaruuden halki kulkevaa alusta ja matkustaa tähtimäisten luma-olentojen kanssa. Ensimmäisessä Galaxyssa Rosalinan alus toimii hubina muihin galakseihin, kun taas Galaxy 2:ssa kentät valitaan klassisemman maailmankartan kautta.
En pelannut Galaxy-pelejä kun ne alunperin julkaistiin, joten en voi vertailla tätä kokoelmaa niihin, mutta mitään uusia kenttiä tai muuta vastaavaa ei ole lisätty. Pelit pyörivät tietysti isommalla resoluutiolla, Super Mario Galaxy 2:een on lisätty oma satukirja ensimmäisen tapaan ja Galaxyn satukirja sai uuden epilogin satuunsa. Jonkinlainen apumoodi Assist Mode on valittavissa, jota en kokeillut. Kummankin pelin soundtrackit ovat kuunneltavissa pelien alkuvalikoista ja sisältävät parasta Mariomusaa ikinä, uudet kappaleet sekä uusitut versiot klassikoista ovat hyvää settiä.