Delfiinin uni – Diver’s Dream (PSX)
Kuva: MobyGames
Diver’s Dream on mielenkiintoisimpia pelejä, mitä ykköspleikalle on tullut vastaan. Kuten nimestä voikin päätellä, kyseessä on sukelluspeli, mutta ei ehkä täysin sitä, mitä odottaisi. Yleensä tämän kaltaiset pelit näyttäisivät olevan lähinnä meditatiivista kalojen etsimistä, mutta Diver’s Dream tarjoaa sekoituksen simulaattoria pulmapelielementeillä.
Pelin kehyksenä toimii tarina Great Matilda-risteilyaluksesta, joka upposi vuosikymmeniä sitten. Pelaaja ohjaa Jeania (vai onko se Jan, manuaali käyttää toista nimeä), jonka tehtävänä on auttaa vanhus-Robertoa löytämään alus ja siellä oleva aarre. Tarinaa kerrotaan pääasiassa esirenderöityjen kuvien päälle ilmestyvillä sinisillä dialogibokseilla Final Fantasy-tyyliin, jota pidän hyvin hurmaavana, jokunen välivideo on ripoteltu myös tiettyihin kohtiin. Tarinan lisäksi pelissä on loputon Free mode, jossa pääsee sukeltamaan vapaasti suurella alueella idyllisissä sinisissä vesissä.
Kontrolleista ei ole pääosin mitään moitittavaa. Hahmo sukeltaa eteenpäin neliötä painamalla tai rämppäämällä ja ristinäppäimillä hahmoa arvattavasti suunnataan ylös, alas sekä kaikkiin ilmansuuntiin. Ympyrästä saa pikauintia, joka kuluttaa elämää pois. Kolmiosta saa otettua aseen esille, ampumaan pääsee äksällä. Pyssyn ollessa esillä ruudulla ei ole minkäänlaista tähtäintä, mutta ammuttavat viholliset ja muut objektit ovat sen verran isoja, ettei tämä juuri vaikuta ampumiseen. Suurin ongelma on lähinnä pelihahmon hitbox ja/tai kenttien geometria, usein kääntyessä jossakin kulmassa hahmo jää jumiin, jota tapahtuu hieman liian usein. Toisaalta jumitukset eivät paria sekuntia pidempään yleensä kestä, mutta jos meneillään on Crash Bandicoot-tyylinen tilanne, jossa paetaan vihollista tms uiden kohti kameraa, kulmiin jumitus on astetta ärsyttävämpää.
Kentät ovat klaustrofobisia luolia ja käytäviä, eikä vihollisia juurikaan ole. Pari merenelävää kyllä napsii elämää pois ja pelin aikana on myös parit hain kohtaamiset, jotka eivät ole erityisen hankalia – sain jokaisen näistä ammuttua päivittämättä asetta. Hapen riittävyydestä huolehtiminen tuokin ihan tarpeeksi huolta pelaajalle.
Peli vaikutti suoraviivaisella sukellussimulaattorilta, kunnes etenee uponneen aluksen pimeään, ruosteiseen Silent Hillmaiseen ympäristöön. Nämä kentät sisältävät enemmän pulmanratkontaa ja vihollisia, joiden väistämiseen tarvitaan tarkkaa ajoitusta. Aluksen labyrinttimaisuus opettaa pelaajan suhtautumaan paljon suunnitelmallisemmin kentän läpäisemiseen. Kenttiä ei tarvitse kuitenkaan yhdeltä istumalta suorittaa läpi, joka tuli yllätyksenä. Pelaaja pystyy poistumaan palaamalla kentän alkuun tai muista vaihtoehtoisista paikoista. Pelin loppupuoliskolla tämä onkin hyvin suositeltavaa tutkiessa labyrinttimaisia käytäviä. Poistuessa kentissä tapahtuvat seinien romahdukset ja muut vastaavat kohtaukset pysyvät tallennettuna, joka helpottaa tutkimista.
Sukelluksen ulkopuolella pelaaja voi valita paikallisessa pikkukylässä parin kaupan, tallennuksen ja sataman välillä. Evaluation shopissa voi myydä merestä löytämiään esineitä ja diving shopista saa ostettua kaiken veteen pulahtamiseen tarvittavan. Pelaaja pystyy päivittämään uimapukua, asetta, räpylöitä sekä happipulloa. Syvyyksiin saa kannettua myös muutaman kertakäyttöesineen, mukaan lukien aseen ammukset (jotka onneksi vievät vain yhden paikan, niitä on hyvä olla paljon mukana). On kannattavaa pulahtaa useamman kerran samojen luolien läpi kerätessä esineitä, myymällä niitä saa tietysti hommattua parempia varusteita. Aina ei vain voi voittaa – esineiden arvo vaihtelee 20-15000 paikallisen valuutan välillä. Joskus yksi pulahdus tuo enemmän massia kuin 10 sukellusta yhteensä.
Diver’s Dream julkaistiin Euroopassa 1999 ja Japanissa 1998 nimellä Dolphin’s Dream. Pelin kehitti Konamin lyhytikäinen Sapporon studio ja on aikalailla unohdettu peli, en itse ollut koskaan kuullut koko pelistä ennen tätä kuuta, joka on sääli, koska Diver’s Dream on vanhentunut parista säröstä huolimatta yllättävän hyvin. Itselläni kesti 6-7 tuntia pelin läpipeluussa, joka on juuri passeli määrä. Loppupuolen vähän intensiivisimmistä kohdista huolimatta peli on pääosin melko rentoa sukeltelua mukavan musiikin sävyttämänä, kunhan tajuaa päivittää happipullonsa.