Ei Dragon Age vaan Dragon Ball: Origins
Kuva: MobyGames
Siitä on pitkä aika, kun olen lukenut Dragon Ballia, joten muistin virkistykseksi Dragon Ball Origins DS:lle vaikutti hauskalta idealta muistella, miten lempisaiyalaisemme seikkailut alkoivat. Olisi kannattanut vain ottaa mangapokkari käteen.
Origins seuraa siis Dragon Ballia mangan alusta maailman vahvin -turnaukseen asti. Peli on pelattavuudeltaan samankaltaista kuin Zeldan DS-peleissä. Pelaaja ohjaa Gokua ja kaikki pelattavuus hoidetaan DS:n styluksella. Gokulla on käytettävissään nyrkit ja sauva. Gokua painamalla tai tästä viivaa piirtäessä saa eri liikkeitä aikaan. Näitä liikkeitä onkin saatu ihan kiitettävä määrä ja uusia tekniikoita annetaan pelaajalle hyvään tahtiin pelin edetessä. Jokaista hyökkäystä saa myös kehitettyä vahvemmaksi.
DS:lle on monia hyviä pelejä, joita on hauska pelata styluksella, mutta se on Originsin suurin kompastuskivi. Peli lukee kynän naputukset täysin eri tavoilla: tökkäyksestä tuleekin viiva, viivan vedosta tökkäys, välillä tuleekin kaksoistökkäys. Varsinkin liikkeet, jotka lähtevät joko painamalla Gokua ja kohdetta tai vetämällä Gokusta viivan ovat ärsyttävimpiä tehdä. Pelkkä viholliskohteen jatkuva naputtelu saa kyllä suurimman osan ajasta tavallista comboilua ulos.
Peli on kuvattu yläkulmasta hieman isometriseen tyyliin. Tässähän ei ole mitään vikaa, mutta välillä isot objektit tai viholliset tuuppaavat Gokun eteen, joka hankaloittaa tiettyjen hyökkäyksien tekemistä, varsinkin pomotappeluissa. Kamera on muutenkin hieman liian lähellä toimintaa ja usean vihollisen viedessä ruudulta tilaa kynällä naputtaminen on pahimmillaan, kun peli tunnistaa styluksen liikkeet miten sattuu.
Suurimman osan ajasta myös Bulma pyörii pelaajan apurina ampuen vihollisia. Pelaaja voi myös itse napsauttaa kynällä Bulmaa tähän. Muuten Bulmalla ei ole mitään käyttöä, hän ei ole pulmanratkonnassakaan mukana, mutta pelaajan pitää itse avata tälle ovia. Tämän lisäksi Bulmaa täytyy pitää silmällä, game over paukahtaa ruudulle jos hänen antaa olla liian kauan yksin vihollisten keskellä. Hukattu mahdollisuus, olisi ollut mielenkiintoinen lisä jos Bulma olisi aktiivisempi osa pulmanratkontaa ja toimintaa.
Kentät ovat Zeldamaisia luolastoja, jotka ovat täynnä laatikon siirtelyä ja nappien painamista. Valitettavasti kenttäsuunnittelu on todella yksitoikkoista, eikä tuosta juuri muutu. Kaiken lisäksi moni kentistä on aivan liian pitkiä – sokkelomaisiin samannäköisiin käytäviin kyllästyy hyvin nopeasti. Iso osa vihollisistakin tuli vain juostua ohi, ellei kyseessä ollut pakollista mättöä saadakseen tien auki eteenpäin. Vaikka pelin aikana saakin pari uutta liikettä uusien pulmien ratkomiseksi, pulmat eivät itsessään juuri muutu. Pomotaisteluista mainitsin jo hieman ylempänä, mutta niiden suurin ongelma on pituus. Osalle pomoista on laitettu älyttömästi HP:ta hakattavaksi ja tuntuu hyvin keinotekoiselta tavalta tuoda haastetta peliin, joka muutenkin tuntuu taistelevan pelaajaa vastaan ohjausongelmillaan.
Parasta Originsissa on välianimaatiot, jotka ovat hyvin uskollisia alkuperäiselle mangalle. Hahmot ovat siirretty erinomaisesti sarjiksen sivuilta peliin ja DS:n tekniset rajoitukset tuo 3D-malleille charmia, pikselit ja vähäiset polygonit käytetään taidokkaasti. On kyllä myönnettävä, että osa huumorista tuntuu hyvin kiusalliselta nykypäivänä. Pelissä on vain enkkudubbi, mutta ääninäyttelyä kuulee toisaalta hyvin harvoin. Olisin silti mielummin kuullut alkuperäistä japania.
Dragon Ball Origins oli pettymys. Kenttien itseääntoistavuus ja stylus-ongelmat käy vanhaksi hyvin nopeasti, joka tekee tästä vaikeamman nieltävän kovemmallekin Dragon Ball -fanaatikolle. Tämä on harmittavaa, koska pikku-Gokun seikkailut olisivat oivaa materiaalia peleille ja mukavaa vaihtelua vuosien aikana julkaistuille lukuisille tappelupeleille.