Hei beibi – Murasaki Baby (PS Vita)
Kuva: MobyGames
Playstation Vita. Monet nauroivat laitteelle ja sen tarjonnalle jo silloin kun se oli tuore. Sinänsä ymmärrettävää, vaikka Vitalla oli monia hyviäkin pelejä, joista sai olla iloinen omistavansa Sonyn toisen taskupleikkarin, ainakin itse olin. Murasaki Baby ei kuulu tähän joukkoon.
Murasaki Baby on lyhyt tunnelmallinen pulmapelailu Tim Burtonmaisella meiningillä. Pelaaja ohjaa kosketusnäyttöä tökkien Babyä, joka etsii äitiään. Seikkailun aikana Baby tapaa muita kaltaisiaan ressukoita ja pelaaja pääsee eri tavoin koskettelemaan Murasaki Babyn maailmaa, peli pyörii näet lähes täysin kosketusnäytön ympärillä.
Baby liikkuu ottamalla tätä tietysti kädestä kiinni ja vetämällä haluttuun suuntaan. Hahmolla on toisessa kädessään ilmapallo, joka poksahtaessaan antaa game overin. Palloa pitää siis myös sormella hipsiä tämän välttämiseksi. Babyn raahaaminen pitkin poikin on pääosin ihan toimivaa. Nopeaa reaktioaikaa vaatiessa näyttö ei tykkää tunnistaa sormea. Ilmapallon liikuttaminenkin onnistuu, mutta pallon sekä Babyn samanaikainen liikuttaminen peittää ison osan näkyvyydestä.
Peli käyttää oleellisesti hyödykseen Vitan takaosan kosketuslevyä. Tällä vaihdetaan kenttien taustalla olevaa maisemaa jotka sallivat eri kykyjen käytön levyä naputtamalla. Kyvyt saa käyttöönsä poksauttamalla kentässä vastaantulevia ilmapalloja. Kenttien alussa kyvyt nollataan ja pelaaja saa uusia kykyjä käytettäväkseen. Ajatus maiseman vaihdosta on mielenkiintoinen, vaikka ei tunnu nitoutuvan pelin teemaan mitenkään järkevästi. Yksi kyky tuo hyytävän ilman jäädyttäen veden, joku toinen taas saa taustalla olevan kaijun hyppäämään, romahduttaen esteitä. Hauskin kyky pelissä muuttaa painovoiman kattoon, kun pelaaja kääntää Vitansa. Tämä oli tehokas myös kerronnan kannalta, sillä se muutti Babyn kanssa kulkeneen ystävän persoonallisuuden ilkeäksi. Yleensä kykyjä käytetään vain yksitellen, toki myös nopeaa vaihtoa vaaditaan pelisuunnittelultaan mielenkiintoisissa kohdissa, mutta Vitan kosketusnäyttöä ja -levyä ei ole näissä tilanteissa miellyttävää käyttää, kun laitteesta puuttuu älypuhelimen tarkkuus.
Pelin lyhyys on sen parhaita puolia. Eri elementtien kanssa ei juuri liian kauan käytetä aikaa, kun pääseekin jo seuraavaan kenttään kokeilemaan uusia temppuja. Matkan aikana tavataan muutama hahmo, jolla on yleensä jonkinlainen ongelma, joka saadaan ratkaistua kentän aikana. Hahmojen ulkoasu on ihan söpöä ja näiden sanaton piipitys on veikeää kuunneltavaa. Taustalla pyörivä musiikki sopii tunnelmaan ja lopputeksteissä pyörii peliä varten tehty Akira Yamaokan biisi Neeko. Ei liene yllätys, että se on pelin paras raita.
Murasaki Baby on kokoelma hajanaisia ajatuksia ommeltuna löyhään tarinaan. Lopputulos on hieman lattea paria hauskaa pelimekaniikkaa lukuunottamatta ja kokemusta hankaloittaa Vitan kosketusnäytön luonne, joka on kaukana älypuhelimen tarkkuudesta. Pelissä on kyllä yksi lyhyt osuus, jossa ohjataan ajoneuvoa ohjaustikuilla. Tähän mekaniikkaan ei palata myöhemmin ja tuntuu erittäin irtonaiselta muusta pelistä.