Mysteereitä ja sormiskeittailua – lisenssipelikimara Game Boy Colorilla
Scooby-Doo: Classic Creep Capers (2001)
Classic Creep Capers on kevyempi point-and-click -seikkailupeli Scooby-Doon ja kumppaneiden seurassa. Tarina perustuu yhteen Scooby-Doo, Where Are You! -sarjan jaksoon. En tiedä kuinka tarkkaan peli seurasi jaksoa, mutta klassiselta Scooby-Doolta meininki ainakin vaikutti ja GBC:n kaiutin piipitti uskollisesti tuttua tunnaria. Peli jakautuu kuuteen lyhyeen lukuun, epäilyttävän tohtori Jekyllin kartano ja laboratorio toimien miljöönä koko pelin ajan.
Nuolinäppäimillä ohjataan hahmoja suoraan hiirellä klikkailun sijaan. Esineiden tutkiskelu ja käyttäminen on ihan suoraviivaista eikä peli ole mitään pikselin metsästystä, joka onkin järkevää ottaen huomioon Game Boy Colorin pienen takavalottoman näytön. Joitakin esineitä pystyy keräämään, vaikka niitä tarvitsee vasta seuraavassa luvussa. Luvun alussa inventory tietysti tyhjentyy, joten esineitä joutuu keräilemään uudestaan. Pelin käyttäessä salasanoja (jotka aloittavat aina luvun alusta) tallennusjärjestelmän sijasta tämä ei ole kovin yllättävää. Kaikkia Scooby-Doo -jengin jäseniä pääsee ohjailemaan ja on tiettyjä asioita, joita vain tietty jäsen voi tehdä. Suurin osa pelistä menee kuitenkin Shaggyn ja Scoobyn matkassa, muiden olleessa ison osan peliä vankina ja Velma tiputtaa klassisesti lasinsa (joita Shaggy sattumoisin tarvitsee valeasuunsa).
Point-and-clickit ja muut niiden sukuiset seikkailupelit eivät koskaan ole olleet iso osa peliruokavaliotani, joten olen kenties väärä ihminen arvostelemaan pulmien vaikeutta kunnolla. Yksi aspekti, josta en pitänyt, oli miten tiettyjä esineitä tai ovia ei voinut käyttää, ellei sattunut olemaan oikeassa luvussa tarinallisesti. Yksi ovi ei suostunut aukeamaan, kunnes yhdessä luvussa Scooby saakin oven yhtäkkiä avattua. Tämänkaltaisista asioista ei ole selitystä eikä vihjeitäkään tarjoilla.
En ole suurin Scooby-Doo fani, vaikka ihan hauska sarja onkin kyseessä. Tämän kyseisen pelin sain junnuna varmaan 24 vuotta sitten, eikä englannin taitoni riittäneet selviytymään pelistä läpi. Tuntuu hauskalta saada ympyrä suljettua näin pitkän ajan jälkeen.
Pelin kehittänyt Digital Eclipse on vieläkin mukana myrskyisällä pelialalla, ja on niittänyt mainetta puoliksi-peli-puoliksi-dokumentti-kokoelmillaan, kuten loistavalla Atari 50:llä.
Tech Deck Skateboarding (2001)
Activision pisti ulos paljon urheilupelejä Tony Hawkin siivittämänä niin miksipäs ei sormiskeittilelu ansaitsisi omaansa.
Tech Deck Skateboarding on valitettavasti aika kyyninen tuote. Pelin päämodissa kerätään järjestyksessä rullalautoja kentistä ennen kuin aika kuluu loppuun. Tämän lisäksi löytyy Freeplay-moodi, jossa voi vapaasti rullailla kaikisssa kentissä eli skeittipuistoissa, joita löytyy yllättävän paljon. Minkäänlaista muuta haastetilaa pelistä ei löydy. Salasanat toimivat jälleen tallennusjärjestelmänä, eikä hi-scoreja tallenneta mihinkään, joka tämän tyyliseen peliin luulisi olevan itsestään selvää.
Pelaaja ohjaa Tech Deckin maskottina toimivaa Wormsin matojen oloista sormiolentoa, jonka animaatioita on hauska katsoa. Temppuja löytyy ihan kiitettävä määrä noin tusinan verran, jotka löytyvät helposti nuolinäppäintä johonkin suuntaan painamalla. Grindaaminen ja rampilla edestakaisin pyöriminen ei oikeastaan tunnu hassummalta, mutta peli kaipaisi jotain mielenkiintoisempaa sisältöä. Voisin kuvitella ottavani Game Boy Colorin esille hi-scorea hakkaamaan pariksi minuutiksi Tony Hawkin tapaan, jos sisältö olisi vähän stimuloivampaa.