Tämä ei ole simulaatio – Paper Beast Enhanced Edition (PSVR 2)
Pelasin Paper Beastia alun perin PSVR:n vaseliinisten lasien läpi, joten vuoden 2023 Paper Beast Enhanced Edition PSVR 2:lle oli oikein tervetullut.
Paper Beast on Another Worldin luojan, Éric Chahin Pixel Reef -pelistudion luomus. Pelin ydin on nimenomaiset paperiset eläimet ja maanmuokkaus, joita tarinassa käytetään erilaisten pulmien ratkaisemiseen abstraktissa virtuaalimaailmassa. Mitään selkeää juonta pelissä ei ole, pelin oman kuvauksen mukaan pelaaja tutkii maailmoja internetin syvyyksissä.
Pulmat ovat kuin pieniä ekosysteemejä. Kentällä pyörii erilaisia origamimaisia paperielukoita ja pelaajan pitää tutkia miten nämä reagoivat eri asioihin, kuten pelaajan omaan kosketukseen tai johonkin esineeseen. Useimmiten tietty eläinryhmä täytyy saada pisteestä A pisteeseen B. Joskus eläimiä pitää auttaa hyvin dynaamisella maanmuokkauksella rakentamalla padon tai sulattamalla jään. Maanmuokkausta pääsee todella arvostamaan hiekkalaatikkotilassa, jossa pelaajalla on vapaat kädet tehdä mitä haluaa.
Pulmat eivät ole erityisen hankalia ja tarina on rytmitetty niin, ettei sen parissa tarvitse hikoilla muutaman minuutin jälkeen. Pelaaja saa mennä suurimmaksi osaksi omaa tahtiaan, ilman huolta game overista. Pulmien välissä on tunnelmointia ja ei-interaktiivisia tapahtumia siirtyessä syvemmälle virtuaalimaailmaan. Pelaajaa lennätetään myös kuumailmapallomaisella härvelillä paikasta toiseen. Nämä kohtaukset ovat hieman matelevia, mutta visuaalisesti niissä ei ole mitään vikaa, tuhansien partikkelien lentäessä ympärillä myrskyssä on nättiä katseltavaa. Peli on yleisesti ottaen mielenkiintoisen näköinen ja aavikkomaisemat muistuttavat paljon Chahin Another Worldia. Ääni ja musiikit sekoittuvat hyvin visuaalien kanssa.
Hiekkalaatikkotila näyttää, mihin Paper Beast todella pystyy. Pelaaja voi monipuolisesti muokata maastoa, ilmastoa ja asettaa eläimiä sekä kasvillisuutta. Eläimillä ja kasveilla on monipuolisia ominaisuuksia. Jotkut kasvit luovat hiekkaa tai vettä ja osa niistä on oleellisia eläinten lisääntymiseen. Tietyt eläimet luovat patoja veden äärelle, tekevät hiekkapalloja ja petoeläimet hyökkäävät toisten kimppuun. Tähän soppaan on hauska heittää hiekkamyrskyjä ja rankkasateita. Maaston muutokset ovat todella yksityiskohtaisia ja varsinkin vesimassojen fysiikat ovat todella vaikuttavia. Osa hiekkalaatikossa käytettävistä esineistä ja eläimistä pitää avata löytämällä keräiltäviä esineitä tarinasta. Mielestäni nämä pitäisi olla saatavilla alusta asti. Ohjattavuudesta ei ole mitään moitteita ja hiekkalaatikkokentän zoomailu toteutuu hauskasti: kummallakin ohjaimella pitämällä liipaisinta pohjassa ja vetämällä tai työntämällä käsiä yhteen. Korkealta katsottuna pienet eläimet antavat lelumaisen vaikutelman.
Suurimman vaikutuksen minuun tekee itse paperiset eläimet, jotka ovat eläväisimpiä hahmoja, mitä olen missään pelissä nähnyt ja se jaksaa hämmästyttää vielä viisi vuotta alkuperäisestä julkaisusta. Ei näytä, että eläimet menevät läpi purkitettuja animaatioita, vaan ne reagoivat luonnollisen oloisesti eri asioihin. Otuksilla ei ole silmiä tai suuta, mutta näiden liikkeessä on älytön määrä tunnetta. Innostuminen herkullisesta kasvista ja pelko petoeläimen hyökätessä näyttää aidolta. Eläinten söpöt, Yoshimaiset äänet auttavat tuomaan näitä eloon.
Paper Beast antaa pelaajalle vaikuttavat työkalut ekosysteemin luomiseen ja tuhoamiseen. Vaikka hiekkalaatikkotila on pelin paras puoli, tarina on ihan ok kokemus ja tarjoaa hieman erilaiset raamit paperieläinten kanssa temmeltämiseen.
Paper Beast on toistaiseksi Pixel Reefin ainoa peli, mutta toivottavasti ei viimeinen. Peli on yksi mieleenpainuvimpia VR-pelejä ja mielelläni näkisin mitä muuta tämä ranskalainen pelistudio pystyy loihtimaan verkkokalvoille.