Vaka vanha Move-ohjain – Sorcery (PS3)
Kuva: MobyGames
Vaikka PS3 ja Xbox 360 myivät aikoinaan hyvin, oli aika, kun Nintendo Wii näytti jyräävän ne totaalisesti. Loppujen lopuksi Sonyn ja Microsoftin laitteet eivät massiivisesti Wiin myynneistä jäänyt jälkeen, mutta Wiin menestys sai Microsoftin ja Sonyn kehittelemään omat liikkeeseen pohjautuvat lisälaitteensa: Xbox 360 sai Kinectin, PS3 taas Playstation Moven. Kinectillä on vielä nykyäänkin netissä meemiarvoa ainakin Kinect Star Wars -pelin Han Solo -biisin muodossa, mutta PS Movea ei hirveästi näy mainittavan. Olen viime aikoina tutustunut tämän hieromasauvalta näyttävän kapulan katalogiin.
Sorcery on yksi PS Movea vaativista peleistä. Peli vie pelaajan satumaiseen fantasiamaailmaan velhon oppipojan saappaisiin nimeltä Finn. Seikkaillessa kissakamu Erlinen kanssa kirotussa kalmistossa kaverukset aiheuttavat haltijakuningattaren hyökkäyksen läheiseen kylään ja velho Dashin torniin. Erline paljastuu merkittävämmäksi hahmoksi ja Finnin täytyy auttaa tämä turvaan.
Move-ohjain toimii taikasauvana. Kaikki loitsut ammutaan heiluttamalla ohjainta haluamaansa suuntaan ja kierrettäkin saa tehtyä kallistamalla. Hahmoa liikutetaan ihan vain jommalla kummalla DualShockin tateista, tai vaihtoehtoisesti PS Moven Navigator -lisäkapulalla (joka ei siis tullut tavallisen PS Moven kanssa).
Ajatus Movesta taikasauvana on ihan veikeä, kunnes jonkin aikaa pelattuaan huomaa, että pelihän on oikeastaan kolmannen persoonan räiskintäpeli. Move-puikkoa tulee vatkattua väsymiseen asti vihollisia ampuessa ja tämä on oikeasti peli, jossa sitä nauhaa kannattaa pitää ranteessa kiinni. Taistelut voivat käydä yllättävän hektisinä. Loitsujen vaihdon ja ampumisen sekamelska on melkoista kapellimestarina olemista. Loitsuja vaihdetaan pitämällä näppäintä pohjassa ja tekemällä pieni liike ohjaimella (pyöreä liike vasemmalle tai oikealle, pyöreä liike syvyyssuunnassa jne). Kiireessä Move lukee liikettä välillä väärin ja valitsee väärän loitsun. Monesti kun haluaa osua tiettyyn viholliseen, vaikkapa tuliloitsulla jääpohjaista vihua, päätyy ampumaan jotain muuta ruudulla olevista mahdollisista kohteista. Ehkä tämä on hieman Move-ohjaimen hengen vastaista, mutta olisihan jonkinlaisen lukituksen laittaa johonkin nappiin.
Pelaaja saa avattua geneerisen taikaloitsupallon lisäksi viisi eri elementtiä ammuttavakseen, jään, maan, tulen, salaman sekä tuulen. Tuulen toisella loitsulla, tornadolla, saa kivasti vedettyä örkit pyörteeseen. Tornado nielee liekit itseensä osuessaan tuleen ja tätä räiskiessä tavallisella taikaloitsulla saa mukavasti lennätettyä vahinkoa ympäriinsä. Peli hyötyisi enemmän tuon kaltaisista laajan alueen hyökkäyksistä, jotta säästyttäisiin jatkuvalta kapulan heiluttamiselta. Loppupuoliskolla saatava salama tekee mukavasti lämää ja hieman helpottaa tätä ongelmaa, varsinkin päivityksien jälkeen.
Seikkailun aikana availlaan arkkuja, joista löytyy kaikenlaista myytävää tavaraa sekä materiaalia resepteihin, joilla voi päivittää kykyjään. Materiaaleja saa myös ostettua. Yhdistelemällä ainesosia yhteen esineikkunassa resepti avautuu ja jos tarvittavat matskut oikeasti löytyy, pelaaja pääsee sekoittamaan ne yhteen padassa, jonka lopputulos juodaan. Juomista tietysti imitoidaan Move-ohjaimen avulla.
Kenttien sisältö ei järin kummallista ole, kävellään taistelusta seuraavaan ja välillä heilautetaan isoja esteitä pois tieltä. Muuten pelaaja ei voi vapaasti levitoida kentän esineitä, jossa olisi ollut paljon potentiaalia. Sivupolkuja löytyy paljon, joiden päästä löytyy yleensä aarrearkku.
Peli on visuaalisesti tavallista fantasiakuvastoa luolastoineen ja keijumetsineen, mutta ilme on kivan satumainen, muistuttaen paljon kotimaista Trine -sarjaa, myös tarinan sekä hahmojen osalta. Peli tuntuu yleisesti ottavan hieman inspiraatiota kelttiläisyydestä.
Sorcery menee vähän yli liikeohjauksen kanssa. Tähtäys ja liipaisimen painaminen ajoittaisen vatkailun kera olisi tehnyt pelistä miellyttävämmän pelata, tämä konsepti on huomattu jo Nintendo Wiin aikana. Odotin enemmän jotain toimintaseikkailun tapaista pulmien kera. Peli ei ole onneksi erityisen pitkä, läpipeluussa tuskin menee viittä tuntia enempää.